Kaikki tietävät, mikä Helsingin päiväkotitilanne on. Kerhopaikoista puhumattakaan. Niinpä yritin ennakoida tulevaa katastrofia jo hyvissä ajoin ja laitoin kerhohakemuksen taaperollemme jo viime kesänä. Tarkoitus oli saada kerhopaikka nyt tammikuun alusta.
No, välissä tapahtui kaikenlaista. Ensinnäkin kerhorakennus paloi. Sitten kuulin, että taaperomme on aivan liian nuori kerhoon. Periaatteessa kerho on kaksi ja puolivuotiaista ylöspäin, mutta käytännössä niin pieniä ei haluta (eikä oteta) kerhoihin.
Ensimmäinen kysymys on aina: "Onko vaipoissa?" Jos on, se on ongelma. Sitten alkaa esitelmä kerhon vaativuudesta, pihan vaaroista ja niin edelleen. Lopputulos: taaperoa ei oteta kerhoon, vaikka tässä välissä perustettiin uusi kerhoryhmä ja palaneen rakennuksen tilalla on parakki.
Kerhoihin kyllästyneenä hain taaperolle osapäivähoitopaikkaa. Ajattelin, että hän pääsisi jo nyt harjoittelemaan päiväkotiin, ja syksyllä olisi helpompaa, kun molemmat lapset aloittavat hoidossa.
Siinäkin tuli vesiperä. Meille tarjottiin paikka juuri perustetusta, väliaikaistiloissa toimivasta väliaikaisesta ryhmästä, jonne on ripoteltu lapsia ympäri päivähoitopiiriä. Suurin osa heistä tulee vaihtamaan hoitopaikkaa heti, kun lähempää kotia vapautuu sopiva paikka. Lisäksi ryhmässä on enimmäkseen yksivuotiaita. Lykkäsimme päiväkodin aloitusta.
Koko prosessin aikana juttelin puhelimessa kaikkien lähipäiväkotien johtajien kanssa. He olivat hyvin ystävällisiä, mutta puheluiden jälkeen jäi omituinen mielikuva päiväkotipaikkojen jaosta. Kyseessähän ei ole jono, vaan päiväkotien johtajat kahvittelevat keskenään ja jakavat paikkoja harkintansa mukaan.
Olisi kiva tietää, millä perusteella mihinkin pinoon pääsee. Pisteitä saa autottomuudesta, sisaruspaikoista, mutta paljonko vaikuttaa se, kuinka usein on soittanut johtajalle tai käynyt päiväkodissa? Ainakaan päiväkoteja etukäteen kolunneet ystäväni eivät saaneet paikkaa haluamistaan hoitopaikoista, joten lobbauskin voi mennä pieleen.
Saapa nähdä, mikä arpa meille syksyllä lankeaa. Ilmeisesti hyvissä ajoin hakemisessa oli se hyöty, että nyt ymmärtääkseni pääsimme nk. siirtojonoon, joka on perushakemusjonoa edellä. Mene ja tiedä. Systeemi sucks.
Mutta yllätys yllätys. Taaperomme pääsee sittenkin kerhoon! Löysin sattumalta Töölöstä englanninkielisen päiväkodin, joka tarjoaa 2-3 vuotiaille kerhoa kaksi kertaa viikossa. Siellä sattui jopa olemaan tilaa.
Olo on tosin vähän kuin menisi yksityiselle lääkärille näyttämään kipeää kurkkua. Kerho maksaa hunajaa, mutta se on juuri nyt parasta, mitä taaperollemme voi tarjota. Kaksivuotiaat saavat vapaasti hyöriä huoneessa, jossa on kaksi hoitajaa ja paljon erilaista tekemistä: maalauspiste, muovailuvahapiste, lukunurkka, autoja ja paljon muita leluja. Kerhon aikana harjoitellaan askartelemista kaksivuotiaille sopivalla tavalla ja lauletaan ja tanssitaan.
Mikä estää kaupunkia perustamasta kerhoryhmiä myös alle kolmivuotiaille? Perusteita on ainakin riittävästi:
- Usein toinen lapsi syntyy lapsen ollessa noin kaksivuotias. Kerhosta olisi valtavasti apua perheille.
- Kaksivuotiaat nauttivat jo ryhmässä olemisesta ja uusien taitojen oppimisesta, mutta heille ei ole tarjolla mitään ei yksityisellä eikä julkisella puolella.
- Sen sijaan yli kolmevuotiaille on runsaasti myös yksityisiä kerhoja: esimerkiksi seurakunnan kerhot ja joidenkin urheiluseurojen kerhot ovat yli kolmevuotiaille.
Jos joku on työtä vailla, siitä vaan perustamaan kaksivuotiaiden kerhoryhmiä. Kysyntää on varmasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti