Puolitoistavuotiaalleni on ihan sama, miten häntä kielletään. Raivokas huuto alkaa joka tapauksessa. Mutta kohta kolmevuotiaan kanssa olen alkanut opetella ei-sanan välttämistä ja käskemistä tilanteissa, joissa ei ole aivan pakko.
Toimivaksi taktiikaksi on osoittautunut Kanariansaarilla oppimani strategia, jossa agressiivisille sisäänheittäjille kauniisti hymyilleen vinkataan "Maybe tomorrow."
Lapsi on tietysti jo hoksannut jujuttamiseni ja osaa itsekin pyytää: "Huomenna äiti, huomenna."
Näin se käy:
Lapsi: "Ostetaan jäätelöä!"
Aikuinen: "Ostetaan pillimehut!"
L: "Vielä yksi Palomies Sami."
A: "Sinä olet jo katsonut kaksi ohjelmaa. Laita telkkari itse kiinni."
L: "Minä haluan mennä ulos leikkimään kaivurilla."
A: "Huomenna voidaan leikkiä kaivurilla."
L: "Minä en halua mennä nukkumaan."
A: "Mennään lukemaan kirja."
L: "Saanko keksiä."
A: "Keksiä syödään vieraiden kanssa."
L: "Äiti, tule leikkimään."
A: "Nyt on äidin kahvinjuontiaika."
