Viime viikkoina meidän perheessä on ollut paljon ensimmäisiä kertoja. Lapset olivat ensimmäistä kertaa yökylässä. Yksivuotias "vauvamme" siirtyi nukkumaan veljensä kanssa samaan huoneeseen. Ja taapero aloitti päiväkerhon.
Kyläily rakkaiden isovanhempien luona meni todella hyvin. Eroahdistus taisi olla suurimmaksi osaksi vain äidin päässä.
Uusi nukkumisjärjestelykin on sujunut öiden osalta loistavasti. Ennen viimeistään aamuyöllä herännyt vauvamme on nukkunut kokonaisia öitä veljensä kanssa. Välillä kuulen pientä ininää naapurihuoneesta, mutta se loppuu nopeasti itsekseen. Minusta on ihanaa mennä omaan makuuhuoneeseen niin, ettei tarvitse jännittää, herääkö vauva. On myös mahtavaa, että voin taas lukea sängyssä ennen nukkumaanmenoa.
Taaperomme siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan kymmenkuisena ja yhtä vaivatta. Tässä asiassa kuulunkin Anna Wahlgreniläiseen koulukuntaan, jossa suositellaan lapselle omaa soppea melko aikaisin. Uskon nimittäin siihen, että vauva oppii nukahtamaan helpommin itsekseen, kun äiti ei ole kädenulottuvilla tarjoamassa erilaisia unipalveluita. Minä olen nukkunut käsi vauvan kädessä kaksi viime kuukautta ja olen iloinen, että meidän molempien nukkuminen onnistuu ilman sitäkin.
Taaperon ja vauvan päiväunet eivät sen sijaan toimi samassa huoneessa. Seurauksena on taaperon sanoin "unileikki", joka tarkoittaa kiljumista, kikatusta, verhojen repimistä ja erinäistä riehumista ja johtaa siihen, että kumpikaan ei nuku. Yritin kaksi päivää ennen kuin lainasimme matkasängyn makuuhuoneeseemme päiväunisängyksi. Nyt on taas rauha maassa.
Suurin eroahdistuksen aiheuttaja lieneekin uusi päiväkerho, jossa taaperomme oli tänään toista kertaa yksin. Kävimme tutustumassa paikkaan yhdessä vain kerran, tunnin ajan. Se oli liian vähän, sillä taapero on selvästi epävarma ja jännittynyt kerhossa. Ensimmäisellä kerralla poika oli itkeskellyt silloin tällöin ja tänään jätin huutavan pojan hoitajien käsiin.
Ei ollut helppoa, mutta luotin siihen, että he soittavat minulle heti, jos tilanne ei rauhoitu. Rauhoittuihan se tietysti, mutta huono omatunto jäi. Kuinka tarpeellisia tällaiset koetukset ovat kaksivuotiaalle, kun ei ole pakko.
Mieleni vähän parani, kun menin hakemaan puolentoista tunnin jälkeen taaperoa, joka tyytyväisenä leikki muiden lasten kanssa ja näytti ylpeänä rakentamaansa tornia.
Tiedän, että päiväkodin aloitus on vaikeaa, mutta olin uskotellut itselleni, että lyhyt kerho olisi helppoa reippaalle pojalleni. Mutta lapsi ei tietenkään hahmota aikaa, ja vieraiden aikuisten seuraan jättäminen on luonnollisesti ahdistavaa.
Uskon edelleen, että kerhosta on taaperolle iloa ja hyötyä, joten yritän ahdistuksesta huolimatta jatkaa. Toivotaan, että taaperokin tottuisi kerhoon ja iloitsisi siitä jo heti aamulla.
perjantai 25. tammikuuta 2013
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Suuri lasten talvihanskavertailu
Olen ostanut taaperollemme ja yksivuotiaallemme monia hanskoja, joita on käytetty kerran tai ei kertaakaan. Useimmat ostokset olen tehnyt sovittamatta. Ei kannattaisi.
Kahden lapsen kokemuksella tärkeimmät talvirukkasten kriteerit ovat: hanskat saa helposti lapsen käteen, hanska pysyy kädessä ja on tarpeeksi lämmin. Pari vedenpitäviä hanskoja lumiukkokelejä varten on myös tarpeelliset.
Tässä kokemuksia kuudesta talvi- tai välikausihanskasta:
1. Nahkarukkaset
2. Jonathanin välikausihanskat
3. HC Kids -talvihanskat
4. Elsa Pitkänen -talvirukkaset
5. Polarn o Pyret'n välikausi/talvihanskat
6. Jonathan Classic -talvihanska
1. Nahkarukkaset
Ostin nahkarukkaset yksivuotiaalle joulumarkkinoilta sovittamatta niitä lainkaan. Ajattelin, että ne olisivat lämpimät ja kauniit. Ostin ehkä liian suuren koon, sillä rukkaset eivät pysy millään kädessä. Peukalo on mahdoton saada oikeaan paikkaan, koska rukkanen ei veny lainkaan. Lisäksi se liukuu välittömästi pois paikoiltaan, koska resori on löysä ja lyhyt.
+ väri
+ jos pysyisivät kädessä, olisivat tuulenpitävät ja lämpimät kaupunkihanskat
- rukkaset on vaikea laittaa käteen, koska hanskan suu ei jousta.
- rukkanen tippuu helposti kädestä
2. Jonathanin välikausihanskat
Hanskat näyttivät kaupassa periaatteessa tosi hyviltä. Niissä on kevyt fleecevuori ja kiristysnauha. Emme ole kuitenkaan käyttäneet niitä juuri lainkaan - luultavasti, koska pieneen käteen ne on ollut vaikea laittaa. Hanskan suu on valtavan pitkä, joten sitä pitäisi saada jotenkin avattua, jotta peukalon ja käden saisi aseteltua hanskaan. Ranteessa oleva kuminauha on kuitenkin liian tiukka, joten ainakin meidän suurikätiset lapsemme ovat tempoilleet liikaa näiden hanskojen kanssa. Kysyisinkin valmistajalta, mitä hyötyä on kiristysnauhasta, jos jo kuminauha on kireällä? Eikö kannattaisi tehdä väljät hanskat kiristysnauhalla tai pelkät kuminauhahanskat? Meillä Jonathanit ovat jääneet eteiseen.
+ kevyet hanskat plussakeleille
- irtonainen fleecevuori jää helposti ryttyyn peukaloon
- kireä kuminauha ranteen kohdalla tekee pukemisesta vaikeaa
3. HC Kids -talvihanskat
Nämä hanskat olivat todellinen virheostos. Onneksi olivat tarjouksessa. Ne olisivat varmasti teddyvuorineen tosi lämpimät ja ihan toimivatkin, sillä hanskan edessä on kumi/muovivahvike. Harmi vain, jälleen kerran en saanut lastemme leveitä käsiä mahtumaan hanskaan. Ostin nämä jo esikoiselle ja ajattelin, jospa tytön käsi mahtuisi. Ei mahdu. Hanskan kuminauha on älyttömän kireä ja paksu teddyvuori tukkii koko peukalon
+ todennäköisesti lämpimät ja kestävät hanskat
- mahdottomat saada käteen
4. Elsa Pitkäsen talvirukkaset
Ehdottomasti paras kylmän kelin hanska. Rukkanen on tarpeeksi väljä, joten alle mahtuu villalapanen. Useimmiten lapasta ei kuitenkaan tarvita, koska teddyvuori on riittävän lämmin, varsinkin jos lapsi liikkuu paljon. Hanska on nerokkaasti leikattu niin, että peukalo liukuu paikalleen helposti. Hanskan suu on väljä ja pitkä, joten se on helppo vetää hihan päälle. Olenkin yleensä pukenut hanskat vasta rattaissa, mikä on ollut huomattavasti helpompaa, kuin yrittää vääntää niitä rimpuileville lapsille jo eteisessä. Koska hanska on aika väljä, yksivuotiaan hanska tahtoo valua paikoiltaan, mutta ei ole koskaan pudonnut kädestä.
+ lämmin hanska, joka on helppo pukea päälle.
+ alle mahtuu lapanen
- ei pidä vettä
- pienikätisellä lapsella hanska saattaa valua kädestä. Ei kireää kuminauhaa tai erillistä kiristyslenkkiä.
5. Polarn o Pyret´n välikausi/talvirukkanen
Vedenpitävyydessään loistava välikausihanska. Taapero käytännössä ui marraskuussa kuralätäköissä nämä hanskat kädessä ja sormet pysyivät lämpiminä ja kuivina. Käytämme näitä myös nollakeleillä, mutta pakkashanskoiksi nämä ovat minusta liian kylmät. Sisällä oleva vanuvuori ei minusta ole erityisen lämmin. Ehkäpä meillä on kokoa liian pienet hanskat, sillä alle ei mahdu lapasta. Jos mahtuisi, nämä olisivat tosi hyvät myös talvikeleillä. Hanskansuu on riittävän väljä ja pitkä ja peukalo on tilava, joten hanskan saa helposti lapsen käteen.
+ vedenpitävä ja kestävä hanska, jossa vanuvuori. Hyvä välikauden rukkanen.
+ helppo laittaa käteen.
- ei kovin lämmin
6. Reimatecin välikausi/talvirukkanen
Tämä hanska oli viime talvena käytetyin hanska taaperolla. Ainoa, jossa on sivussa vetoketju ja ranteessa kiristysnauha. Pienen harjoittelun jälkeen hanska on helppo laittaa lapsen käteen ja peukalon saa aseteltua kunnolla. Lisäksi hanska pysyy kiristysnauhan ansiosta erittäin hyvin lapsen kädessä. Rukkanen pitää myös hyvin vettä. Tänä talvena en ole kuitenkaan laittanut näitä yksivuotiaallemme, koska minusta hanskat ovat kylmät. Peukalo on niin ahdas, että alle ei mahdu lapasta ja hanskansuu on lyhyt. Tosin näitä hanskoja on käytetty viime keväänä niin paljon, että vanuvuori on jo aika kulunut. Ehkäpä uudet hanskat olisivat lämpimämmät.
+ vetoketjun ja kiristysnauhan ansiosta hanska on helppo laittaa käteen ja se pysyy hyvin paikoillaan
+ hanskat ovat vedenpitävät
- hanskat voivat olla kylmät. Sopivat parhaiten välikausirukkasiksi.
- vetoketjun kanssa taiteilu vaatii rutiinia.
7. Jonathanin talvirukkaset
Lämpimät ja väljät talvihanskat, joita voi käyttää myös lapasten kanssa. Hanskoissa on teddyvuori. Peukalo on helppo saada paikoilleen, koska hanskansuu on melko lyhyt ja kuminauha ei ole liian kireällä. Mainiot hanskat vaunussa istuvalle lapselle. Hanskat eivät pidä lainkaan vettä. Ovat litimärät jo lumiukkokeleillä.
+ kevyet ja lämpimät hanskat
+ helppo pukea
- eivät pidä lainkaan vettä
Kahden lapsen kokemuksella tärkeimmät talvirukkasten kriteerit ovat: hanskat saa helposti lapsen käteen, hanska pysyy kädessä ja on tarpeeksi lämmin. Pari vedenpitäviä hanskoja lumiukkokelejä varten on myös tarpeelliset.
Tässä kokemuksia kuudesta talvi- tai välikausihanskasta:
1. Nahkarukkaset
2. Jonathanin välikausihanskat
3. HC Kids -talvihanskat
4. Elsa Pitkänen -talvirukkaset
5. Polarn o Pyret'n välikausi/talvihanskat
6. Jonathan Classic -talvihanska
1. Nahkarukkaset
Ostin nahkarukkaset yksivuotiaalle joulumarkkinoilta sovittamatta niitä lainkaan. Ajattelin, että ne olisivat lämpimät ja kauniit. Ostin ehkä liian suuren koon, sillä rukkaset eivät pysy millään kädessä. Peukalo on mahdoton saada oikeaan paikkaan, koska rukkanen ei veny lainkaan. Lisäksi se liukuu välittömästi pois paikoiltaan, koska resori on löysä ja lyhyt.
+ väri
+ jos pysyisivät kädessä, olisivat tuulenpitävät ja lämpimät kaupunkihanskat
- rukkaset on vaikea laittaa käteen, koska hanskan suu ei jousta.
- rukkanen tippuu helposti kädestä
2. Jonathanin välikausihanskat
Hanskat näyttivät kaupassa periaatteessa tosi hyviltä. Niissä on kevyt fleecevuori ja kiristysnauha. Emme ole kuitenkaan käyttäneet niitä juuri lainkaan - luultavasti, koska pieneen käteen ne on ollut vaikea laittaa. Hanskan suu on valtavan pitkä, joten sitä pitäisi saada jotenkin avattua, jotta peukalon ja käden saisi aseteltua hanskaan. Ranteessa oleva kuminauha on kuitenkin liian tiukka, joten ainakin meidän suurikätiset lapsemme ovat tempoilleet liikaa näiden hanskojen kanssa. Kysyisinkin valmistajalta, mitä hyötyä on kiristysnauhasta, jos jo kuminauha on kireällä? Eikö kannattaisi tehdä väljät hanskat kiristysnauhalla tai pelkät kuminauhahanskat? Meillä Jonathanit ovat jääneet eteiseen.
+ kevyet hanskat plussakeleille
- irtonainen fleecevuori jää helposti ryttyyn peukaloon
- kireä kuminauha ranteen kohdalla tekee pukemisesta vaikeaa
3. HC Kids -talvihanskat
Nämä hanskat olivat todellinen virheostos. Onneksi olivat tarjouksessa. Ne olisivat varmasti teddyvuorineen tosi lämpimät ja ihan toimivatkin, sillä hanskan edessä on kumi/muovivahvike. Harmi vain, jälleen kerran en saanut lastemme leveitä käsiä mahtumaan hanskaan. Ostin nämä jo esikoiselle ja ajattelin, jospa tytön käsi mahtuisi. Ei mahdu. Hanskan kuminauha on älyttömän kireä ja paksu teddyvuori tukkii koko peukalon
+ todennäköisesti lämpimät ja kestävät hanskat
- mahdottomat saada käteen
4. Elsa Pitkäsen talvirukkaset
Ehdottomasti paras kylmän kelin hanska. Rukkanen on tarpeeksi väljä, joten alle mahtuu villalapanen. Useimmiten lapasta ei kuitenkaan tarvita, koska teddyvuori on riittävän lämmin, varsinkin jos lapsi liikkuu paljon. Hanska on nerokkaasti leikattu niin, että peukalo liukuu paikalleen helposti. Hanskan suu on väljä ja pitkä, joten se on helppo vetää hihan päälle. Olenkin yleensä pukenut hanskat vasta rattaissa, mikä on ollut huomattavasti helpompaa, kuin yrittää vääntää niitä rimpuileville lapsille jo eteisessä. Koska hanska on aika väljä, yksivuotiaan hanska tahtoo valua paikoiltaan, mutta ei ole koskaan pudonnut kädestä.
+ lämmin hanska, joka on helppo pukea päälle.
+ alle mahtuu lapanen
- ei pidä vettä
- pienikätisellä lapsella hanska saattaa valua kädestä. Ei kireää kuminauhaa tai erillistä kiristyslenkkiä.
5. Polarn o Pyret´n välikausi/talvirukkanen
Vedenpitävyydessään loistava välikausihanska. Taapero käytännössä ui marraskuussa kuralätäköissä nämä hanskat kädessä ja sormet pysyivät lämpiminä ja kuivina. Käytämme näitä myös nollakeleillä, mutta pakkashanskoiksi nämä ovat minusta liian kylmät. Sisällä oleva vanuvuori ei minusta ole erityisen lämmin. Ehkäpä meillä on kokoa liian pienet hanskat, sillä alle ei mahdu lapasta. Jos mahtuisi, nämä olisivat tosi hyvät myös talvikeleillä. Hanskansuu on riittävän väljä ja pitkä ja peukalo on tilava, joten hanskan saa helposti lapsen käteen.
+ vedenpitävä ja kestävä hanska, jossa vanuvuori. Hyvä välikauden rukkanen.
+ helppo laittaa käteen.
- ei kovin lämmin
6. Reimatecin välikausi/talvirukkanen
Tämä hanska oli viime talvena käytetyin hanska taaperolla. Ainoa, jossa on sivussa vetoketju ja ranteessa kiristysnauha. Pienen harjoittelun jälkeen hanska on helppo laittaa lapsen käteen ja peukalon saa aseteltua kunnolla. Lisäksi hanska pysyy kiristysnauhan ansiosta erittäin hyvin lapsen kädessä. Rukkanen pitää myös hyvin vettä. Tänä talvena en ole kuitenkaan laittanut näitä yksivuotiaallemme, koska minusta hanskat ovat kylmät. Peukalo on niin ahdas, että alle ei mahdu lapasta ja hanskansuu on lyhyt. Tosin näitä hanskoja on käytetty viime keväänä niin paljon, että vanuvuori on jo aika kulunut. Ehkäpä uudet hanskat olisivat lämpimämmät.
+ vetoketjun ja kiristysnauhan ansiosta hanska on helppo laittaa käteen ja se pysyy hyvin paikoillaan
+ hanskat ovat vedenpitävät
- hanskat voivat olla kylmät. Sopivat parhaiten välikausirukkasiksi.
- vetoketjun kanssa taiteilu vaatii rutiinia.
7. Jonathanin talvirukkaset
Lämpimät ja väljät talvihanskat, joita voi käyttää myös lapasten kanssa. Hanskoissa on teddyvuori. Peukalo on helppo saada paikoilleen, koska hanskansuu on melko lyhyt ja kuminauha ei ole liian kireällä. Mainiot hanskat vaunussa istuvalle lapselle. Hanskat eivät pidä lainkaan vettä. Ovat litimärät jo lumiukkokeleillä.
+ kevyet ja lämpimät hanskat
+ helppo pukea
- eivät pidä lainkaan vettä
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Ulkona ilman lapsia
Muutama vuosi sitten pidin hieman hassuna sitä, että joku ei voi erota lapsistaan edes kahdeksi - saati sitten yhdeksi yöksi. En voinut käsittää, mikä siinä voi olla niin vaikeaa. Varsinkin kun muutenhan lapset ovat koko ajan ympärillä hyörimässä.
Viime yönä sain itse kokeilla, miltä hotellivapaa tuntuu.
Olen ollut erossa taaperostamme vain ne kaksi yötä, jotka olin synnyttämässä toista lastamme. Silloinkin mieheni oli kotona yöt, joten kumpikaan lapsistamme ei ole koskaan ollut yökylässä ennen tätä viikonloppua.
En ollut huolissani taaperostamme, joka pärjää mainiosti isovanhempiensa kanssa, mutta yksivuotias "vauva" huoletti.
Vauvallamme on ollut pitkään mahavaivoja, jotka välillä yltyvät niin pahoiksi, että yöt ovat yhtä itkua. Nyt tilanne on ollut parempi taas pari viikkoa, joten periaatteessa mitään huolenaihetta ei olisi pitänyt olla.
Noina itkuisina öinä hotellisänky ja hiljaisuus tuntuvat taivaalliselta unelmalta, mutta todellisuudessa vieras tyyny on liian pehmeä eikä hiljaisuus takaa hyviä unia, kun mielessä pyörii, saivatko lapset unta, heräilevätkö he itkemään ja mitä sitten tapahtuu.
Kaikki meni mummulassa tietenkin paremmin kuin hyvin ja meitä odotti kaksi iloista lasta sekä ylpeät isovanhemmat, jotka suoriutuivat jännittävästä urakastaan mainiosti.
Oli ihanaa istua rauhassa ravintolassa ja herätä aamiaiselle ilman kiirettä. Mutta entisiin huolettomiin hotellilomiin ei taida olla paluuta vielä vähään aikaan.
Viime yönä sain itse kokeilla, miltä hotellivapaa tuntuu.
Olen ollut erossa taaperostamme vain ne kaksi yötä, jotka olin synnyttämässä toista lastamme. Silloinkin mieheni oli kotona yöt, joten kumpikaan lapsistamme ei ole koskaan ollut yökylässä ennen tätä viikonloppua.
En ollut huolissani taaperostamme, joka pärjää mainiosti isovanhempiensa kanssa, mutta yksivuotias "vauva" huoletti.
Vauvallamme on ollut pitkään mahavaivoja, jotka välillä yltyvät niin pahoiksi, että yöt ovat yhtä itkua. Nyt tilanne on ollut parempi taas pari viikkoa, joten periaatteessa mitään huolenaihetta ei olisi pitänyt olla.
Noina itkuisina öinä hotellisänky ja hiljaisuus tuntuvat taivaalliselta unelmalta, mutta todellisuudessa vieras tyyny on liian pehmeä eikä hiljaisuus takaa hyviä unia, kun mielessä pyörii, saivatko lapset unta, heräilevätkö he itkemään ja mitä sitten tapahtuu.
Kaikki meni mummulassa tietenkin paremmin kuin hyvin ja meitä odotti kaksi iloista lasta sekä ylpeät isovanhemmat, jotka suoriutuivat jännittävästä urakastaan mainiosti.
Oli ihanaa istua rauhassa ravintolassa ja herätä aamiaiselle ilman kiirettä. Mutta entisiin huolettomiin hotellilomiin ei taida olla paluuta vielä vähään aikaan.
perjantai 18. tammikuuta 2013
Päiväkotiarpajaiset ja kerhofiasko
Kaikki tietävät, mikä Helsingin päiväkotitilanne on. Kerhopaikoista puhumattakaan. Niinpä yritin ennakoida tulevaa katastrofia jo hyvissä ajoin ja laitoin kerhohakemuksen taaperollemme jo viime kesänä. Tarkoitus oli saada kerhopaikka nyt tammikuun alusta.
No, välissä tapahtui kaikenlaista. Ensinnäkin kerhorakennus paloi. Sitten kuulin, että taaperomme on aivan liian nuori kerhoon. Periaatteessa kerho on kaksi ja puolivuotiaista ylöspäin, mutta käytännössä niin pieniä ei haluta (eikä oteta) kerhoihin.
Ensimmäinen kysymys on aina: "Onko vaipoissa?" Jos on, se on ongelma. Sitten alkaa esitelmä kerhon vaativuudesta, pihan vaaroista ja niin edelleen. Lopputulos: taaperoa ei oteta kerhoon, vaikka tässä välissä perustettiin uusi kerhoryhmä ja palaneen rakennuksen tilalla on parakki.
Kerhoihin kyllästyneenä hain taaperolle osapäivähoitopaikkaa. Ajattelin, että hän pääsisi jo nyt harjoittelemaan päiväkotiin, ja syksyllä olisi helpompaa, kun molemmat lapset aloittavat hoidossa.
Siinäkin tuli vesiperä. Meille tarjottiin paikka juuri perustetusta, väliaikaistiloissa toimivasta väliaikaisesta ryhmästä, jonne on ripoteltu lapsia ympäri päivähoitopiiriä. Suurin osa heistä tulee vaihtamaan hoitopaikkaa heti, kun lähempää kotia vapautuu sopiva paikka. Lisäksi ryhmässä on enimmäkseen yksivuotiaita. Lykkäsimme päiväkodin aloitusta.
Koko prosessin aikana juttelin puhelimessa kaikkien lähipäiväkotien johtajien kanssa. He olivat hyvin ystävällisiä, mutta puheluiden jälkeen jäi omituinen mielikuva päiväkotipaikkojen jaosta. Kyseessähän ei ole jono, vaan päiväkotien johtajat kahvittelevat keskenään ja jakavat paikkoja harkintansa mukaan.
Olisi kiva tietää, millä perusteella mihinkin pinoon pääsee. Pisteitä saa autottomuudesta, sisaruspaikoista, mutta paljonko vaikuttaa se, kuinka usein on soittanut johtajalle tai käynyt päiväkodissa? Ainakaan päiväkoteja etukäteen kolunneet ystäväni eivät saaneet paikkaa haluamistaan hoitopaikoista, joten lobbauskin voi mennä pieleen.
Saapa nähdä, mikä arpa meille syksyllä lankeaa. Ilmeisesti hyvissä ajoin hakemisessa oli se hyöty, että nyt ymmärtääkseni pääsimme nk. siirtojonoon, joka on perushakemusjonoa edellä. Mene ja tiedä. Systeemi sucks.
Mutta yllätys yllätys. Taaperomme pääsee sittenkin kerhoon! Löysin sattumalta Töölöstä englanninkielisen päiväkodin, joka tarjoaa 2-3 vuotiaille kerhoa kaksi kertaa viikossa. Siellä sattui jopa olemaan tilaa.
Olo on tosin vähän kuin menisi yksityiselle lääkärille näyttämään kipeää kurkkua. Kerho maksaa hunajaa, mutta se on juuri nyt parasta, mitä taaperollemme voi tarjota. Kaksivuotiaat saavat vapaasti hyöriä huoneessa, jossa on kaksi hoitajaa ja paljon erilaista tekemistä: maalauspiste, muovailuvahapiste, lukunurkka, autoja ja paljon muita leluja. Kerhon aikana harjoitellaan askartelemista kaksivuotiaille sopivalla tavalla ja lauletaan ja tanssitaan.
Mikä estää kaupunkia perustamasta kerhoryhmiä myös alle kolmivuotiaille? Perusteita on ainakin riittävästi:
- Usein toinen lapsi syntyy lapsen ollessa noin kaksivuotias. Kerhosta olisi valtavasti apua perheille.
- Kaksivuotiaat nauttivat jo ryhmässä olemisesta ja uusien taitojen oppimisesta, mutta heille ei ole tarjolla mitään ei yksityisellä eikä julkisella puolella.
- Sen sijaan yli kolmevuotiaille on runsaasti myös yksityisiä kerhoja: esimerkiksi seurakunnan kerhot ja joidenkin urheiluseurojen kerhot ovat yli kolmevuotiaille.
Jos joku on työtä vailla, siitä vaan perustamaan kaksivuotiaiden kerhoryhmiä. Kysyntää on varmasti!
No, välissä tapahtui kaikenlaista. Ensinnäkin kerhorakennus paloi. Sitten kuulin, että taaperomme on aivan liian nuori kerhoon. Periaatteessa kerho on kaksi ja puolivuotiaista ylöspäin, mutta käytännössä niin pieniä ei haluta (eikä oteta) kerhoihin.
Ensimmäinen kysymys on aina: "Onko vaipoissa?" Jos on, se on ongelma. Sitten alkaa esitelmä kerhon vaativuudesta, pihan vaaroista ja niin edelleen. Lopputulos: taaperoa ei oteta kerhoon, vaikka tässä välissä perustettiin uusi kerhoryhmä ja palaneen rakennuksen tilalla on parakki.
Kerhoihin kyllästyneenä hain taaperolle osapäivähoitopaikkaa. Ajattelin, että hän pääsisi jo nyt harjoittelemaan päiväkotiin, ja syksyllä olisi helpompaa, kun molemmat lapset aloittavat hoidossa.
Siinäkin tuli vesiperä. Meille tarjottiin paikka juuri perustetusta, väliaikaistiloissa toimivasta väliaikaisesta ryhmästä, jonne on ripoteltu lapsia ympäri päivähoitopiiriä. Suurin osa heistä tulee vaihtamaan hoitopaikkaa heti, kun lähempää kotia vapautuu sopiva paikka. Lisäksi ryhmässä on enimmäkseen yksivuotiaita. Lykkäsimme päiväkodin aloitusta.
Koko prosessin aikana juttelin puhelimessa kaikkien lähipäiväkotien johtajien kanssa. He olivat hyvin ystävällisiä, mutta puheluiden jälkeen jäi omituinen mielikuva päiväkotipaikkojen jaosta. Kyseessähän ei ole jono, vaan päiväkotien johtajat kahvittelevat keskenään ja jakavat paikkoja harkintansa mukaan.
Olisi kiva tietää, millä perusteella mihinkin pinoon pääsee. Pisteitä saa autottomuudesta, sisaruspaikoista, mutta paljonko vaikuttaa se, kuinka usein on soittanut johtajalle tai käynyt päiväkodissa? Ainakaan päiväkoteja etukäteen kolunneet ystäväni eivät saaneet paikkaa haluamistaan hoitopaikoista, joten lobbauskin voi mennä pieleen.
Saapa nähdä, mikä arpa meille syksyllä lankeaa. Ilmeisesti hyvissä ajoin hakemisessa oli se hyöty, että nyt ymmärtääkseni pääsimme nk. siirtojonoon, joka on perushakemusjonoa edellä. Mene ja tiedä. Systeemi sucks.
Mutta yllätys yllätys. Taaperomme pääsee sittenkin kerhoon! Löysin sattumalta Töölöstä englanninkielisen päiväkodin, joka tarjoaa 2-3 vuotiaille kerhoa kaksi kertaa viikossa. Siellä sattui jopa olemaan tilaa.
Olo on tosin vähän kuin menisi yksityiselle lääkärille näyttämään kipeää kurkkua. Kerho maksaa hunajaa, mutta se on juuri nyt parasta, mitä taaperollemme voi tarjota. Kaksivuotiaat saavat vapaasti hyöriä huoneessa, jossa on kaksi hoitajaa ja paljon erilaista tekemistä: maalauspiste, muovailuvahapiste, lukunurkka, autoja ja paljon muita leluja. Kerhon aikana harjoitellaan askartelemista kaksivuotiaille sopivalla tavalla ja lauletaan ja tanssitaan.
Mikä estää kaupunkia perustamasta kerhoryhmiä myös alle kolmivuotiaille? Perusteita on ainakin riittävästi:
- Usein toinen lapsi syntyy lapsen ollessa noin kaksivuotias. Kerhosta olisi valtavasti apua perheille.
- Kaksivuotiaat nauttivat jo ryhmässä olemisesta ja uusien taitojen oppimisesta, mutta heille ei ole tarjolla mitään ei yksityisellä eikä julkisella puolella.
- Sen sijaan yli kolmevuotiaille on runsaasti myös yksityisiä kerhoja: esimerkiksi seurakunnan kerhot ja joidenkin urheiluseurojen kerhot ovat yli kolmevuotiaille.
Jos joku on työtä vailla, siitä vaan perustamaan kaksivuotiaiden kerhoryhmiä. Kysyntää on varmasti!
keskiviikko 16. tammikuuta 2013
Kysymyksiä ja vastauksia
Kiitos Simply, It's my life -blogille haasteesta! Minusta on kiva vastata kysymyksiin ja haaste sai minut taas kirjoittamaan blogiini. On ollut taas monta päivää, jolloin lasten päiväunet menevät ristiin ja blogiaika on minimissään.
Haasteen tarkoitus on löytää uusi blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
11 asiaa minusta
1. Kotiäitiys on tehnyt minusta karkkiriippuvaisen. Palkitsen itseäni karkilla tai suklaalla tiukkojen tilanteiden tai yövalvomisten jälkeen. Ihme kyllä, mahdun aika hyvin vanhoihin vaatteisiini. Saattaa johtua siitä, että asumme kolmannessa kerroksessa eikä talossa ole hissiä.
2. Vaikka olen ollut kotona lasten kanssa kaksi ja puoli vuotta, en vieläkään tunne itseäni oikeaksi kotiäidiksi. Tämä on minulle väliaikainen identiteetti. Paljon enemmän olen vain pelkkä äiti.
3. Harrastan tanssia ja olen käynyt saman tanssinopettajan tunnilla kohta kymmenen vuotta. Opin siellä joka kertaa edelleen jotain uutta ja nautin siitä valtavasti.
4. En mene mielellään yksin kellariin enkä ullakolle.
5. Olen aika huono laittamaan ruokaa. En esimerkiksi ole tehnyt oikeaa kastiketta - pastakastiketta lukuunottamatta - kuin pari kertaa elämässäni.
6. Vastapainoksi tykkään leipoa pullaa. Valitettavasti se on yksi- ja kaksivuotiaan lapsen kanssa vielä vähän liian stressaavaa.
7. Tykkään kaupungin vilinästä ja toreista. Hakaniementori on yksi lempipaikkojani Helsingissä. Tykkään myös kierrellä kirpputoreja erityisesti ulkomailla.
8. Minusta oli ennen hauskaa vaeltaa metsässä painava rinkka selässä kilometrikaupalla. Nykyään olen nautiskelija, joka haluaa, että matkanvarrelta löytyy ainakin silloin tällöin kahvila ja oikea sänky.
9. Olen nälkäisenä kiukkuinen. Joskus en itsekään tajua, että pitäisi syödä, vaikka alan ärsyyntyä pikkujutuista.
10. Silmälasini ovat aina hukassa. Ja aika usein myös kännykkäni ja avaimeni. Mutta tämä johtuu tietysti vain siitä, että minulla on liian monta taskua ja laukkua, joita vaihtelen tarpeen mukaan.
11. Toivon, että saisin nukkua enemmän tänä vuonna.
Kysymykset, jotka sain haasteen lähettäjältä:
1. Odotatko tällä hetkellä jotain kovin, miksi?
En odota mitään erityistä juuri nyt, mutta on ihanaa, kun aurinko alkaa taas paistaa enemmän. Odotan myös sitä, ettei lapsia täydy enää pukea haalareihin.
2. Oletko äkkipikainen vai suunnitelmallinen?
Olen aika äkkipikainen. Suutahdan nopeasti tai hermostun, jos vaikka tietokone ei toimi. Toisaalta olen suunnitelmallinen esimerkiksi matkoille lähtiessä tai isommissa ostoksissa.
4. Suolaista vai makeaa?
Makeaa. En tykkää sipseistä enkä ranskalaisista.
5. Hyvään koti-iltaan kuuluu...?
Iloisia lapsia, hiljaista aikaa yhdessä mieheni kanssa.
6. Tiskaaminen vai silitys?
Tiskaaminen - sitä joutuu pakostakin tekemään, vaikka meillä onkin tiskikone. Silityksen voi jättää vähemmälle.
7. Tykkäätkö sisustamisesta? lempi tavarasi/kohteesi?
Tykkään haaveilla sisustamisesta, mutta olen huono toteuttamaan haaveitani. Esimerkiksi lastenhuoneemme on täysin kesken. Minulla on muutama pieni vanha nahkainen tai paperinen matkalaukku leluja varten ja etsin kaikenlaisia koreja ja muita säilytystavaroita jatkuvasti.
8. Mielummin kävellen vai autolla?
Kävellen. En aja autoa itse oikeastaan lainkaan. Ahdistun, kun sukulaiseni painostavat minua ratin taakse.
9. Missä panostat/pihistät?
Panostan lasten talvivaatteisiin. Pihistän kampaamokäynneissä.
10. Harrastuksesi?
Käyn tanssimassa modernia tanssia. Tanssisin paljon enemmän, jos voisin.
11. Missä olet erityisen hyvä?
Tämä saattaa kuulostaa tosi kummalliselta, mutta olen tosi hyvä lukemaan ohjeita.
Uudet kysymykset uusille vastaajille
1. Kuinka kauan haluaisit olla lapsen/lasten kanssa kotona, jos mikään käytännön asia ei vaikuttaisi päätökseesi?
2. Minne haluaisit mennä lomalle?
3. Mitä teet, jos sinulla on kuusi tuntia vapaa-aikaa?
4. Minkä taidon haluaisit oppia?
5. Mitä tilaat ravintolassa?
6. Ärsyttävin kotityö
7. Mistä suutut?
8. Minkä esineen haluaisit heittää pois?
9. Mille nauroit viimeksi?
10. Mitä harrastat lapsen/lasten kanssa?
11. Parhaat opit vanhempana tähän mennessä?
Ja haaste menee seuraaville blogeille:
MoM eli äidin oppivuodet
Kalabaliikki Kankaantakana
Elämää Ranskanmaalla
Haasteen tarkoitus on löytää uusi blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
11 asiaa minusta
1. Kotiäitiys on tehnyt minusta karkkiriippuvaisen. Palkitsen itseäni karkilla tai suklaalla tiukkojen tilanteiden tai yövalvomisten jälkeen. Ihme kyllä, mahdun aika hyvin vanhoihin vaatteisiini. Saattaa johtua siitä, että asumme kolmannessa kerroksessa eikä talossa ole hissiä.
2. Vaikka olen ollut kotona lasten kanssa kaksi ja puoli vuotta, en vieläkään tunne itseäni oikeaksi kotiäidiksi. Tämä on minulle väliaikainen identiteetti. Paljon enemmän olen vain pelkkä äiti.
3. Harrastan tanssia ja olen käynyt saman tanssinopettajan tunnilla kohta kymmenen vuotta. Opin siellä joka kertaa edelleen jotain uutta ja nautin siitä valtavasti.
4. En mene mielellään yksin kellariin enkä ullakolle.
5. Olen aika huono laittamaan ruokaa. En esimerkiksi ole tehnyt oikeaa kastiketta - pastakastiketta lukuunottamatta - kuin pari kertaa elämässäni.
6. Vastapainoksi tykkään leipoa pullaa. Valitettavasti se on yksi- ja kaksivuotiaan lapsen kanssa vielä vähän liian stressaavaa.
7. Tykkään kaupungin vilinästä ja toreista. Hakaniementori on yksi lempipaikkojani Helsingissä. Tykkään myös kierrellä kirpputoreja erityisesti ulkomailla.
8. Minusta oli ennen hauskaa vaeltaa metsässä painava rinkka selässä kilometrikaupalla. Nykyään olen nautiskelija, joka haluaa, että matkanvarrelta löytyy ainakin silloin tällöin kahvila ja oikea sänky.
9. Olen nälkäisenä kiukkuinen. Joskus en itsekään tajua, että pitäisi syödä, vaikka alan ärsyyntyä pikkujutuista.
10. Silmälasini ovat aina hukassa. Ja aika usein myös kännykkäni ja avaimeni. Mutta tämä johtuu tietysti vain siitä, että minulla on liian monta taskua ja laukkua, joita vaihtelen tarpeen mukaan.
11. Toivon, että saisin nukkua enemmän tänä vuonna.
Kysymykset, jotka sain haasteen lähettäjältä:
1. Odotatko tällä hetkellä jotain kovin, miksi?
En odota mitään erityistä juuri nyt, mutta on ihanaa, kun aurinko alkaa taas paistaa enemmän. Odotan myös sitä, ettei lapsia täydy enää pukea haalareihin.
2. Oletko äkkipikainen vai suunnitelmallinen?
Olen aika äkkipikainen. Suutahdan nopeasti tai hermostun, jos vaikka tietokone ei toimi. Toisaalta olen suunnitelmallinen esimerkiksi matkoille lähtiessä tai isommissa ostoksissa.
4. Suolaista vai makeaa?
Makeaa. En tykkää sipseistä enkä ranskalaisista.
5. Hyvään koti-iltaan kuuluu...?
Iloisia lapsia, hiljaista aikaa yhdessä mieheni kanssa.
6. Tiskaaminen vai silitys?
Tiskaaminen - sitä joutuu pakostakin tekemään, vaikka meillä onkin tiskikone. Silityksen voi jättää vähemmälle.
7. Tykkäätkö sisustamisesta? lempi tavarasi/kohteesi?
Tykkään haaveilla sisustamisesta, mutta olen huono toteuttamaan haaveitani. Esimerkiksi lastenhuoneemme on täysin kesken. Minulla on muutama pieni vanha nahkainen tai paperinen matkalaukku leluja varten ja etsin kaikenlaisia koreja ja muita säilytystavaroita jatkuvasti.
8. Mielummin kävellen vai autolla?
Kävellen. En aja autoa itse oikeastaan lainkaan. Ahdistun, kun sukulaiseni painostavat minua ratin taakse.
9. Missä panostat/pihistät?
Panostan lasten talvivaatteisiin. Pihistän kampaamokäynneissä.
10. Harrastuksesi?
Käyn tanssimassa modernia tanssia. Tanssisin paljon enemmän, jos voisin.
11. Missä olet erityisen hyvä?
Tämä saattaa kuulostaa tosi kummalliselta, mutta olen tosi hyvä lukemaan ohjeita.
Uudet kysymykset uusille vastaajille
1. Kuinka kauan haluaisit olla lapsen/lasten kanssa kotona, jos mikään käytännön asia ei vaikuttaisi päätökseesi?
2. Minne haluaisit mennä lomalle?
3. Mitä teet, jos sinulla on kuusi tuntia vapaa-aikaa?
4. Minkä taidon haluaisit oppia?
5. Mitä tilaat ravintolassa?
6. Ärsyttävin kotityö
7. Mistä suutut?
8. Minkä esineen haluaisit heittää pois?
9. Mille nauroit viimeksi?
10. Mitä harrastat lapsen/lasten kanssa?
11. Parhaat opit vanhempana tähän mennessä?
Ja haaste menee seuraaville blogeille:
MoM eli äidin oppivuodet
Kalabaliikki Kankaantakana
Elämää Ranskanmaalla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)