Pelkään pahoin, että olen yksi heistä. Ja samalla toivon, etten olisi.
Tiedättekö ne äidit ja isät, joista on enemmän häiriötä ympäristölleen kuin lapsista? Ne, joille jää nauha päälle jo aamulla ja jotka jatkavat samaan tyyliin junassa, bussissa, kaupassa: "Istu paikalla, älä kopistele, laita hattu päähän, ole kunnolla, lopeta tuo päristely, älä koske siihen, nyt hiljaa!"
Häirikköäiti ei huomaa muita ihmisiä ympärillään, koska hänen koko keskittymiskykynsä kuluu lapsensa tarkkailuun ja ojentamiseen. Ja huomaamattaan hän on se, joka täyttää ympäristön melulla, usein paljon äänekkäämmin kuin lapsensa. Tähän on tietysti syynsä. Lapsi on kenties sellainen, jolla on tapana painaa joka napista, kääntää kaikkia vipuja ja heitellä kenkänsä, lakkinsa ja lelunsa ympäri kaupunkia.
Tänään Linnanmäellä kohtasin yhden meistä. Eräs äiti joutui lasten autokarusellin alussa komentamaan vilkkaita veljeksiä istumaan - ihan asiasta. Vaikka veljeksillä näytti menevän kohtalaisen hyvin avoautossaan, äiti raukka ei rentoutunut koko karusellin aikana, vaan huusi pojilleen taukoamatta: "Käännä siitä ratista. Sinun kuuluu kääntää siitä ratista!"
Ymmärrän tätä äitiä. Huudollaan hän ehkä ajatteli voivansa ennaltaehkäistä piilevän katastrofin, jossa isoveli ja pikkuveli alkaisivat tapella tai juosta ympäri liikkuvaa karusellia.
Liikun melko paljon lasteni kanssa junalla, jossa lapset pitkästyvät nopeasti. Koska tiedän olevani motkottava häirikkö lasteni kanssa liikkuessani, ennaltaehkäisen tulevat konfliktit vaientamalla kolmevuotiaani Puuha Petellä ja puolitoistavuotiaan riisikakuilla, ja tunnustan, tarvittaessa jopa tutilla. Itse saan istua kymmenen minuuttia silmät kiinni.
Kerran vieressäni istui yhden lapsen äiti, joka viihdytti seuralaistaan taukoamatta ja katseli meidän video-tutti-meininkiä. Totesin katseeseen ystävällisesti, että oli minullakin joskus yhden lapsen kanssa periaatteita, mutta nyt olen vain onnellinen, jos voin vähän aikaa hengähtää. (Ja antaa kanssamatkustajienkin hengähtää.)
Tunnistan tämän tyypin äidit ja isät, joihin törmää todella usein matkustaessa julkisissa tai vain seuratessa äitejä lapsineen vaikkapa kaupungilla. Se, että tunnistat nämä piirteet itsessäsi kertoo, ette ehkä ole ihan yhtä paha tapaus..ja toisinaan mielestäni on hyväkin pitää lapsille hieman "jöötä" julkisilla paikoilla.
VastaaPoistaOlen miettinyt tätä häirikköäitikysymystä nyt muutamaankin kertaan kun olen lasten kanssa matkannut ensin puolen maailman ympäri lentokoneella ja eilen pitkästä aikaa VR:n kyydissä junamatkalla, joka ratavian vuoksi venyi tunnista melkein kahden tunnin pituiseksi.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että minua itseäni ärsyttävät ns häirikköäitejä huomattavasti enemmän häirikkölapset: sellaiset pienet somat hyyppänät joita kukaan ei viitsi tai jaksa muistuttaa puhumaan vähän pienemmällä äänellä, olemaan potkimatta edessäistuvan tuolia, että kaikki tavarat eivät ole heidän, ja niin edelleen. Toki voi vanhemmilla mennä lasten ohjailu yli - ja minulla ajoittain todellakin itselläni menee - mutta jotenkin arvostan kuitenkin sitä yritystä pyrkiä muistuttamaan lapsille, että yleisen viihtyvyyden kannalta on hyvä ottaa huomioon ympäröivä maailma. Tuo Linnanmäki-kuvio kuulostaa tosin kyllä aika erikoiselta...