Tänään kävi juuri niin kuin tavallisesti käy, kun pääsen
hetkeksi yksin kaupungille. Pää on täynnä kymmeniä asioita, joita voisin
yrittää ehtiä tehdä, mutta lopulta oikein mitään ei saa tehtyä. Kun olin käynyt
kirjastossa ja hoitamassa puhelinliittymän kuntoon, jäljellä oli puolituntia
ennen laboratoriokäyntiä. Päätin löytää itselleni tohvelit, taaperolle
90-senttisiä bodeja ja vauvalle sukkahousut.
Tavaratalossa kerrottiin, että he ovat sesonkikauppa.
Tohveleita heillä on vain jouluna, nyt ne pitää hakea marketista.
Lastenvaateliikkeessä etsin sopivia bodeja. Ei löytynyt. Kuulemma pitää ostaa
saman kaupan verkkokaupasta. Sukkahousut sentään löysin, mutta nekin jäivät
kauppaan, koska kassalla jonotti kymmenen Venäjältä tullutta
naistenpäiväturistia. En todellakaan jäänyt odottamaan, kun he selvittelivät
tax free-ostoksiaan.
Kyllä otti päähän, kun taas meni viisitoista minuuttia omaa
aikaa harakoille.
Vasta tutussa kahvilassa pääsin olotilaan, jossa unohdin
hetkeksi kuka olen. Kahvin ja salaatin jälkeen lähdin etsimään Kruunukirppistä
Kruunuhaasta. Kävi niin kuin tavallisesti käy aurinkoisena kevättalven päivänä
Helsingissä. Tuli keveä olo. Samanlainen kuin silloin, kun hiihtää kirkkaalla
järvenjäällä. Kun aurinko lämmittää ensimmäistä kertaa terassilla. Kun meri
sulaa ja tuuli ei ole raakaa vaan pehmeää.
No, sitten soitinkin kotiin ja kuulin, että molemmat lapset
ovat heränneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti