Kävimme muutama viikko sitten Berliinissä syyslomalla. Koko matka oli suunniteltu niin, että kaksivuotiaan ja vauvan kanssa olisi mahdollisimman mukavaa matkustaa.
Olemme mieheni kanssa käyneet Berliinissä ennenkin, joten meillä ei ollut tarvetta nähdä varsinaisia nähtävyyksiä. Pääkohteemme oli eläintarha ja visiitti ystävän luona. Muina aikoina keskityimme leikkipuistojen ja paikallisten lapsiperhekahviloiden "kinder cafeiden" koluamiseen.
Mittavan nettisurfailun päätteeksi löysin vuokra-asunnon neljäksi päiväksi Berliinin trendiäitien ja -isien suosimasta Prenzlauerbergistä. Haasteena oli löytää kämppä, johon saisi kaksi vauvan matkasänkyä ja jonne pääsisi suhtkoht helposti rattaiden kanssa.
Berliinissä on runsaasti tarjolla erikokoisia asuntoja turisteille. Jopa niin paljon, että paikalliset ovat kyllästyneet remuaviin väliaikaisnaapureihinsa. Meidän kaksiomme oli loistopaikalla, kävelymatkan päässä Schönhauser Alleen metroasemalta ja lukuisista leikkipuistoista.
Pieniä miinuksiakin löytyi. Asunto oli maantasalla, kostea ja kylmä. Ikkunat olivat sisäpihalle, jonne ei paljon aurinko paistanut. Varsinkin, kun rakennus oli julkisivuremontissa ja kaikki ikkunat peitetty muovilla! Lisäksi lomamme aikana sisäpihalta kaadettiin suuri puu. Oli aika yllätys, kun aamulla moottorisaha jylisi ikkunamme takana ja saimme kipittää rattaiden kanssa pihan poikki samaan aikaan, kun metsuri roikkui puunlatvassa valmiina tömäyttämään seuraavan pöllin pihalle. Kaksivuotiaan mielestä tämä kaikki oli tietysti aivan mahtavaa.
Olin jo kotona merkinnyt alueen leikkipuistot ja kindercafeet karttaan. Berliinissä on hienoja, isoille lapsille suunniteltuja leikki- ja seikkailupaikkoja, mutta niihin emme tällä matkalla tutustuneet. Keskityimme pieniin lähipuistoihin, jotka riittivät hyvin taaperolle. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen opetus: leikkipuistobongarin kannattaa pakata matkalle mukaan myös leikkipuistoleluja. Meillä ei ollut yhtä ainutta traktoria mukana, eikä puistoissa ollut yleensä yhteisiä leluja. Taaperomme viihtyi kiipeilytelineissä aikansa, mutta varsinkin jos muita lapsia ei ollut paikalla, leikkipuisto kävi nopeasti tylsäksi.
Paras, sattumalta löytämämme puisto oli lähellä terasseistaan ja aamiaisistaan tunnettua Kollwitzplatzia osoitteessa Kollwitzstrasse 35. Pienessä puistossa oli kaneja ja pieni kahvila, hiekkalaatikko ja yhteisiä leluja. Taapero olisi jaksanut kantaa kaneille lehtiä vaikka kuinka pitkään. Leikkipuiston yhteydessä on valtavan hieno, isommille lapsille tarkoitettu majanrakennustyömaa, jossa ohjaajien avustuksella voi nikkaroida mitä vain.
Parasta Berliinissä ovat kuitenkin paikalliset kinder cafeet. Kävimme niistä kahdessa ja yhteen kurkkasimme sisälle. Kinder cafe on yksinkertaistettuna kahvila, jossa on leikkipaikka. Tai oikeastaan leikkipaikka, jossa on kahvila, sillä kinder cafeessa voi leikkiä missä vain ja koko sisustus on suunniteltu niin, että vanhempien on helppo juoda lattea ja valvoa samaan aikaan lastensa leikkejä.
Kävimme Helmholtzplatzin kahvilassa, jonka sisällä on hiekkalaatikko. Olin kuvitellut mielessäni siistin, isoikkunaisen kahvilan, jossa on erilliset pöydät ja kulmassa suuri leikkipaikka. Ei sinne päinkään. Istumapaikkoina olivat seiniä kiertävät leveät lankut, jotka jatkuivat koko suuren hiekkalaatikon ymäri. Jokainen joi kahviaan siellä minne mahtui ja lapset peuhasivat jaloissa koko kahvilan alueella. Neljältä iltapäivällä meno ja meteli alkoi olla niin kovaa, että lähdimme rauhoittumaan Berliinin kotiimme. Mutta kokemus oli hyvä. Samanlaista lasten ehdoilla rakennettua paikkaa ei ole missään Helsingissä.
Toinen kinder cafe, jossa pysähdyimme oli pieni ja viehättävä Milchbart Arminplatzin leikkipuiston lähellä. Sekä taapero että vauva löysivät sieltä sopivia leluja ja me saimme tuoretta kirsikkapiirakkaa ja kahvia. Tähän perustuu juuri kinder cafeiden ihanuus. Kahvia ei tarvitse keittää itse, kahvi on hyvää ja tarjolla on muutakin kuin dominokeksejä ja ruisleipää. (Kaikki kunnia suomalaisille perhekahviloille, mutta näinhän se niissä menee.)
Kuka siis perustaisi Berliinin mallin mukaisen kinder cafeen Helsinkiin? Suosio olisi taattu!
Meidän kokemuksemme perusteella lasten kanssa ei kannata lähteä Berliinissä seikkailemaan laajalle alueelle. Yhdestä tai kahdesta kaupunginosasta löytyy kaikki tarpeellinen. Ne muutamat matkat, jotka teimme suurenmoiseen eläintarhaan ja suloisen uuden ystävän luokse, olivat melko hankalia. Vaikka metroon pääsee melkein aina hissillä, oikea hissi on vaikea löytää, välimatkat ovat pitkiä ja liikennettä on paljon.
Seuraavalla kaupunkilomalla kokeilemme huoneistohotellia, jossa on lasten leikkipaikka. Vuokra-asunnossa on paljon hyviä puolia, mutta taaperolle aika kävi siellä pitkäksi ja pari tuntia aamuin ja illoin olivat aikamoista sirkusta. Onneksi asunnossa oli DVD-soitin, joka rauhoitti tilanteen melkein aina.
Seuraavalla kerralla yritän muistaa pakata aamuisin matkaan eväät myös aikuisille. Huomasimme, että kaksien rattaiden ja varsinkin nukkuvien lasten kanssa on todella vaikeaa löytää ruokapaikkaa kaupungista. Ja kiukkuinen äiti kaupunkilomalla ei ole kenenkään kannalta kiva. Onneksi joku suklaapatukka löytyy aina verensokeria nostamaan.
Tässä vielä vinkkejä Berliinin-lomaa suunnitteleville:
- Lista Berliinin kinder cafeista
- Berliinin leikkipuistot
- Luvaville - matkaopas lapsiperheille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti