Terveisiä Turkista! Viime viikko kului
all-inclusive-hotellissa enemmän tai vähemmän lomaillen. Kotiäitihän on
oikeastaan aina töissä. Onneksi isovanhemmat olivat mukana matkalla ja heidän
ansiostaan kävimme mieheni kanssa kaksistaan kerran rannalla ja kerran
läheisessä pikkukaupungissa. Muutenkin ylimääräisistä leikittäjistä ja käsistä
oli paljon apua erityisesti ravintolassa syödessä ja lentokoneessa.
Matkamme alkoi vähän uhkaavasti, kun koin elämäni yllätyksen
turvatarkastuksessa. Tarkastusvirkailijan mielestä minulla oli liikaa
lastenruokaa evääksi matkalle. Olin varannut vauvalle 6 pientä nan-purkkia ja
taaperolle kaksi pillimaitoa, yhden lastenruokapurkin ja yhden hedelmäsoseen.
Tarkastusnaisen mielestä tämä oli “kolmen tunnin” lennolle aivan liikaa. Todellisuudessahan
lentomatkustaminen kestää odotteluineen vähintään kuusi tuntia.
On totta, että kuudessa korvikepurkissa on kaksi varapurkkia
siltä varalta, että lento myöhästyy tai matkalaukku katoaa. Mutta eikö ole
kohtuullista, että varapurkitkin saa ottaa mukaan matkalle, silloin kun vauva
ei syö mitään muuta kuin korvikemaitoa? Kuka vapaaehtoisesti raahaa
käsimatkatavaroissaan painavia maitopurkkeja, kun kannettavaa on muutenkin ihan
tarpeeksi? Ja enkö minä äitinä tiedä parhaiten, paljonko vauvani syö? Ja
tietääkö tarkastusvirkailja, miten paljon maitoa menee hukkaan tällaisella
matkalla, jos vauva ei syökään heti kaikkea?
Mikään ei auttanut. Kaksi purkkia poistettiin
minigrip-pussista. Ja vielä uhkailtiin, että kaikki vauvanruoka
takavarikoidaan, jos en kiltisti nyt heti kiitos ole hiljaa. Kiitos vaan
Helsinki-Vantaan turvatarkastukselle lapsiperheiden ymmärtämisestä!
Paluumatkalla Turkin päässä mitään ongelmia ei sitten ollutkaan. Näytin
turvatarkastuksessa, että on kaksi pientä lasta mukana ja kaikki, jopa
avaamaton vesipullo, menivät hihnalta läpi niin että sujahti.
Muuten matka olikin lapsiperheille räätälöity. Hotellin
ravintolassa oli kymmenittäin syöttötuoleja lapsille, huoneessamme oli
lastensängyt, vaipanvaihtoalusta, sitteri, lastenrattaat ja aidattu terassi.
Lastenallas oli lämmitetty ja katettu. Lastenruokaa ja vaippoja löytyi
kaupasta. Illallisen lopuksi karhut tulivat hakemaan isommat lapset seuraamaan
joka ilta vaihtuvaa ohjelmaa, joka alkoi ravintolan vieressä olevalla lavalla.
Hotellissa oli leikkipaikka, pelihuone, lasten leikkihuone, videonkatselupaikka
(baarin vieressä…) sekä paljon ohjelmaa lapsille.
Kuulostaa lapsiperheen ihannepaikalta, ja niin se olikin,
vaikka taapero nyt ei ohjelmasta vielä niinkään välittänyt ja vauva taas oli
tyytyväinen, kun sai syödä ja nukkua. Mutta sen minkä helppoudessa voittaa,
omassa rauhassa häviää. Kun lapsia on lähemmäs sata, voi vain kuvitella,
minkälainen mekkala on uima-altaalla, leikkipaikalla ja ravintolassa. Kaiken
lisäksi “happy baby”-huoneemme oli aivan leikkipaikan vieressä, joten hiljaisia
hetkiä terassillamme ei juuri ollut.
Tyydyin tilanteeseen. Kaikkea kun ei voi saada. Ja ruoka oli
hyvää, aurinko paistoi, taapero oppi uimaan käsipohjaa, käymään potalla
pissalla ja kiipeilemään leikkipaikan telineissä. Vauva oli hyväntuulinen koko
matkan ja nukuimme hyvin.
Silti eilen kun pääsimme kotiin, olimme mieheni kanssa
hirvittävässä jetlagissa, vaikka Turkissa eletään samaa aikaa kuin Suomessa.
Lentomatkustaminen vilkkaan taaperon kanssa on kamalaa. Menomatkalla poika
nukahti kymmenen minuuttia ennen laskeutumista, paluumatkalla vähän aiemmin.
Onneksi meillä oli mukana kannettava dvd-soitin, joka rauhoitti pienen
mustekalan joksikin aikaa. Seuraavalla kerralla taaperolle on oma paikka,
maksoi mitä maksoi.
Muita hyödyllisiä matkatavaroita olivat:
- puristettavat hedelmäsoseet (niitä ei voi olla liikaa)
- uv-suoja vauvan vaunuihin
- Ikean hihallinen essu
- vauvan omat rattaat
- kantoreppu (ilman sitä emme olisi pärjänneet
lentokentällä)
Turhaa taas olivat:
- vauvan hellevaatteet (aurinkoa piti varoa kuitenkin niin
paljon, että laitoin aina pitkähihaisen paidan päälle)
- auton turvaistuin vauvalle (ei mahtunut lentokenttäbussiin
emmekä matkustaneen lasten kanssa taksilla)
Mitä otan mukaan ensikerralla:
- varauimapuvun taaperolle
- iPodin itselleni (voi kuunnella musiikkia vaikka naapurin
lapset kirkuvat altaalla)
- enemmän pitkähihaisia puuvillapaitoja lapsille
Auringolta suojautuminen on minulle edelleen mysteeri.
Kirjoitan siitä toisella kertaa blogissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti