keskiviikko 9. toukokuuta 2012

"Menee se kaksi siinä missä yksikin"


Juuri kun olin ehtinyt kirjoittaa otsikon tähän tekstiin, vauva alkoi itkeä nälkää ja väsymystä. Samaan aikaan taapero kieltäytyi hampaiden harjauksesta ja sai puolen tunnin itkupotkuraivarin, kun laitoin hammasharjan pois.

Silti olen sitä mieltä, että sanonnassa on perää. Tietysti kahden lapsen pukeminen, syöttäminen ja vaippojenvaihto vie enemmän aikaa kuin yhden. Mutta mitä muuta kotiäidillä on kuin aikaa?
“Menee se kaksi siinä missä yksikin” -sanonnan totuus piilee siinä, että jo yksi lapsi laskee vanhempien oman ajan minimiin. Kun on joka tapauksessa kotona yhden lapsen kanssa, voi yhtä hyvin olla kotona kahdenkin kanssa.

Ensimmäisen lapsen kanssa yritin vielä tehdä samoja juttuja kuin ennen lasta. Minulla meni melkein vuosi ennen kuin annoin periksi. Nykyään en aseta suuria tavoitteita päivälleni. Jos käymme leikkipuistossa, olen ylittänyt itseni. Joku voisi kutsua tätä luovuttamiseksi tai lannistumiseksi, mutta minä kutsun sitä käytännöllisyydeksi. On kaikkien etu, että teemme asioita juuri niin paljon kuin jaksamme ja huvittaa.

Tajusin lasten ehdoilla tekemisen tärkeyden vuosi sitten Amerikan-matkallamme. Olimme kaksi yötä lomakohteessa, jossa oli hienoja vesipuistoja ja hotellillamme oli mukava uima-allas. Kävin uima-altaassa kerran pulahtamassa. Vesipuistot näin vain auton ikkunasta. Suurimman osan ajasta leikin taaperon kanssa ilmastoidussa hotellihuoneessamme, sillä ulkona oli 35-asteen helle.

Hieno lomakohde ei ollut meidän perheellemme juuri silloin sopiva. Puuttui varjoisa leikkialue ja rauhalliset kävelytiet. Kokemuksen jälkeen päätin, että tästä lähtien lomailemme vain hotelleissa, joissa on mahdollista varata oma pieni piha tai terassi. En halua enää kököttää sisällä hotellihuoneessa kolmea tuntia vahtimassa vauvan unta.


Aina välillä kuulee jonkun sanovan, ettei luopunut mistään lapsen vuoksi. Minusta luopuminen kannattaa. Miksi turhaan lähteä kaupunkilomalle taaperon kanssa, joka ei jaksa istua rattaissa. Kyllä sinne Barcelonaan pääsee myöhemminkin. Minä ainakin valitsen lasten ehdoilla elämisen ihan vain itsekkäistä syistä. Silloin pääsee helpommalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti