Purkkisosetta

Vauva täytti neljä kuukautta ja edessä on paluu sosemaahan. Sopivasti viime viikolla joku kaipaili Hesarin mielipidesivuilla lasisten lastenruokapurkkien kierrättämistä. Olen itse usein miettinyt samaa. Oikein huvitti kirjoituksen saama vastaus. Se oli tyyppiesimerkki äitien verkkokeskusteluista. Suurin piirtein näin se menee:

A: Olisipa kiva, jos lasisia lastenruokapurkkeja voisi kierrättää.

B: Kuinka voit olla noin avuton. Lastenruokaa voi aivan hyvin tehdä itse. Se on helppoa ja halpaa. Ja tiesitkö. Sitä voi myös pakastaa!

A: Olen lähdössä Tukholmaan. Mistä sieltä voisi ostaa kivoja lastenvaatteita?

B: Miksi turhaan mennä Tukholmaan. Lastenvaatteet voi ostaa ihan yhtä hyvin netistä.

A: Mikä korvike sopii teidän vauvallenne parhaiten?

B: En tiedä. Olen aina täysimettänyt lapseni.

Keitä nämä nettipalstojen besserwisserit oikein ovat! Etsin usein tietoa verkosta, ja aina on joku viisastelemassa järkevätkin kysymykset tukkoon.

No, takaisin soseisiin. Vauva sai ensimmäiseksi soseeksi purkista porkkanaa ja perunaa sekoitettuna korvikemaitoon. Siis vastoin kaikkia ohjeita siitä, että vain yhtä kerralla ja niin edespäin.

Tänään ryhdistäydyin ja kuorin bataatin, pilkoin, höyrytin ja soseutin. Se maistui sekä vauvalle että taaperolle. Lopun pakastan Hesarin mielipidesivujen kirjoittajan kunniaksi pieniin minigrip-pusseihin sopiviksi annoskoiksi.

Mutta älkää luulko, että ryhdyn sosekoneeksi. Olen aika pitkään ollut sitä mieltä, että ruuanlaittoon kulutettu aika on hukkaan heitettyä aikaa. Olen tuota mielipidettäni vähän loiventanut ja teen aika paljon ruokaa itse, mutta rajansa kaikella. Soseiden tekeminen on ehkä helppoa, mutta aivan liian työlästä tämän kotiäidin keittiöön, jossa aamusta jäänyt kahvikin lämmitetään iltapäivällä mikrossa.