Leikkipuistokausi on alkanut ja olen päässyt treenaamaan sosiaalisia taitojani. Taaperomme on siinä iässä, jossa kaikki on "minun", mutta toisten lasten kanssa leikkiminen alkaa olla tärkeää. Olen tämän tästä setvimässä kiistoja kaivinkoneen herruudesta.
Leikkipuistossamme on paljon mukavia vanhempia ja lapsia, jotka suhtautuvat ymmärtävästi kaksivuotiaan koheltamiseen. Sitten on niitä, joiden kasvatusperiaatteet poikkeavat omistani radikaalisti.
Olin tänään ihan ällikällä lyöty, kun eräs äiti tuli hätistämään muut lapset pois poikansa leikeistä. Poika ja taaperomme olivat jo pidemmän aikaa paistaneet yhdessä kakkuja leikkiuunissa, kun äiti saapui paikalle ja käski taaperon mennä pois häiritsemästä. Samalla tavalla äiti hätisti pojan pienemmän sisaruksen kauemmas leikkimään yksin.
Jätän mieluusti hiekkalaatikolla riitelyn lapsille, joten olin tilanteessa ihan hiljaa. Jäin kuitenkin miettimään, missä ja miten sosiaalisia taitoja oppii, jos aina kannustetaan leikkimään yksin.
Tosi ikävä lukea noita leikkipuistokokemuksiasi. Kun muutimme Saksaan, oli minun aluksi vaikea hyväksyä sitä kuinka vanhemmat eivät leikkipaikalla pahemmin puutu lastensa tekemisiin. Aika usein annetaan lasten ihan keskenään selvitellä leikkinsä ja erimielisyytensä. Nyt olen oppinut näkemään asian toisen puolen. Lapsia kannustetaan aina jakamaan lelunsa ja tarvittaessa pyytämään niitä itse takaisin jos toinen lapsi on niitä liian kauas kiikuttanut. Aikuiset myös huomioivat toisten lapset todella kivasti. Heille jutellaan ja esitetään monenlaisia kysymyksiä. Heille tarjoillaan maistiaisia omista eväistä ja heille annetaan samalla tavalla vauhtia keinussa kuin omille lapsille. Tätä muiden lasten huomioimista olen itsekin opetellut ja on hauskaa huomata miten avoimesti lapset aikuisille juttelevat.
VastaaPoistaJaksamista sinulle ja nauti niistä mukavista hetkistä!