keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Hiljaa hyvä tulee, ehkä

Lapsen syntymä vie vanhemmat ennen tuntemattomien käyrien ja aikarajojen maailmaan. Oli lapsesi sitten miinus kaksi -käyrällä tai nollan tuntumassa, olet yhtä huolissasi siitä, onko tämä normaalia.

Kun lapsi kasvaa, sukulaiset ja tuttavat alkavat huolehtia. Eikö se vielä osaa kääntyä. Kyllä meillä lapset söivät tuossa iässä jo lusikalla. Tutti kannattaisi ottaa pois. Vieläkö se nukkuu pinnasängyssä. Käytättekö te edelleen vaippoja.

Äiti osti meille potan, kun poikamme osasi tuskin istua. 70-luvulla oli ilmeisesti tapana istuttaa vauvojakin potalla tuntikaupalla.

Lapsemme täyttää elokuussa kolme vuotta, eikä hän vieläkään käy potalla kuin satunnaisesti. Olemme yrittäneet kaikenlaista, mutta aion edelleen olla stressaamatta. Muistelen paria lapsemme virstanpylvästä, jotka onnistuivat minusta siksi, että odotimme niin kauan kuin lapsi oli muutoksiin valmis.

Jokainen muutos pelottaa vanhempia. Minua huoletti, että tutista luopumisen jälkeen taaperomme lopettaa päiväunet siihen. Lopulta päätimme, että tutista luovutaan ennen joulua. Taapero oli silloin kaksi vuotta ja neljä kuukautta.

Yllättäen kaikki meni loistavasti. Lapsi oli riittävän vanha ymmärtämään antamisen ja saamisen ilon. Tutti annettiin tonttuvauvoille ja taapero sai pienen lahjan. Sen jälkeen tuttia ei enää tarvittu. Ei itkun itkua.

Toinen suuri muutos taaperon (ja vanhempien) elämässä tapahtui viime viikolla. Poikamme on nukkunut tähän asti omassa huoneessaan pinnasängyssä eikä ole ihmeeksemme kiivennyt sieltä pois ennen kuin pari viikkoa sitten.

Uusi sänky oli jo valmiina varastossa odottamassa tätä hetkeä, jota olimme tutistaluopumisen tapaan lykänneet niin pitkään kuin mahdollista. Taas pelkäsin, että päiväunet loppuvat ja illoista tulee kaaosta.

Isojen poikien sänky koottiin yhdessä. Tuttu tyyny ja peitto pedattiin sänkyyn ja taapero nukkuu siellä yöt ja päiväunet niin kuin ennenkin. Pelkoni osoittautuivat taas turhiksi.

Ainoa muutos on tullut aamuihin, jotka ovat aikaistuneet huomattavasti. Aiemmin lapsi saattoi nukahtaa sänkyynsä uudestaan, mutta nyt tarve lähteä sängystä ylös heti heräämisen jälkeen on niin suuri, että meillä herätään nykyään pian kuuden jälkeen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti