Kotiäidin iisiä elämää

Olen tähän asti ajatellut, että pystyn kuittaamaan huumorilla setien keskustelunavaukset siitä, kuinka kotiäitien elämä on löysäilyä. Koko keskustelu on tuntunut niin absurdilta. Mutta tänään huomasin, etten olen tuonkaan asian yläpuolella.

Veljeni ja mieheni alkoivat kahvipöydässä venyttää vitsiä siitä, kuinka leppoisaa mahtaakaan olla, kun voin löysäillä ja surfailla netissä lasten nukkuessa tuntikaupalla päiväunia. En pystynyt sanomaan letkautuksiin yhtään mitään. Puna vaan alkoi levitä kasvoilleni, ja kävelin lopulta tilanteesta pois.

Eniten raivostuttaa se, että minun pitäisi todistella raatavani täällä minuutti minuutilta.

Onko säännöllistä toimistotyötä tekeville tullut mieleen, että minä olen lasten kanssa ilman taukoja usein puoli seitsemästä kahteen iltapäivällä. Siinä alkaa jo normityöpäivän tunnit paukkua. Ja kun sanon ilman taukoa, se tarkoittaa ilman minuutinkaan taukoa.

En viitsi edes aloittaa keskustelua siitä, mitä kahden pienen lapsen hoitaminen vaatii.

On varmasti ihmisiä, joille kotityöt ja lasten hoitaminen sujuvat löysin rantein. Tällaiset ihmiset ovat varmaan perhepäivähoitajia tai lastentarhanopettajia. Minä olen ammatiltani tietotyöläinen ja kotona enimmäkseen velvollisuudentunnosta.

Minusta on kivaa olla lasteni kanssa mahdollisimman paljon, ja se on suurin syy, miksi olen edelleen kotona. Toiseksi suurin syy on se, etten luota päiväkotien laatuun.

Mutta en todellakaan haluaisi tehdä monta kertaa ruokaa päivässä ja siivota sotkuja kaksikymmentä kertaa päivässä. Enkä todellakaan ole kotona sen takia, että voin surffailla netissä klo 14.45 - 15.15 - jos käy hyvä tuuri ja molemmat lapset nukkuvat samaan aikaan.

Ja vielä terveisiä vitsiniekoille ja muille työtuntien arvioijille: suokaa kotona oleville vanhemmille heidän vapaahetkensä, heidän pullansa ja kahvinsa, ilman pienintäkään sarkastista virnettä naamallanne.