Kirsi Piha arvostelee Gloria-lehden kolumnissaan kotiäitien tapaa valittaa siitä, kuinka heidän elämänsä on raskasta ja vaikeaa, vaikka työssäkäyvien naisten elämä se vasta vaikeaa onkin. Ja ylipäätään naisen elämä!
Kolumnin luettuani aloin miettiä kotiäitien puhetapaa. Kieltämättä syyllistyn itsekin siihen. Kotiäitiys nyt vaan on niin raskasta, kun ei koskaan tiedä, milloin kahvitauko loppuu. Vaikka joskus kahvitauko venyy tunninkin mittaiseksi.
Miksi ihmeessä haluamme korostaa kotonaolon vaikeutta, vaikka hoidamme lapsiamme useimmiten ihan mielellään? Minä uskon, että sillä tavalla haemme työllemme arvostusta ja kunnioitusta, jota emme koe muuten saavamme.
Nimittäin kuka kuulee koti-isien valittavan raskaasta elämästään? Eipä juuri kukaan, sillä he saavat joka tapauksessa kaiken gloorian osakseen tekemättä kotonaolostaan numeroa.
Päätin siis jatkaa kotiäidin raskasta työtäni vielä vuoden verran. On ihanaa tietää, että se loppuu aikanaan. Juuri sen tiedon voimalla voin nauttia kotonaolosta. On ainutlaatuista, että se on mahdollista.
Meillä kaikilla on omat taakkamme kannettavana... Kirsi Pihakin on varmaan joskus valittanut siitä, että pitää aamulla herätä töihin. Kyllä kai se taas vaikkapa pitkäaikaistyöttömän korvaan kuulostaa pahalta - olisi onnellinen kun on töitä. On minustakin suuri onni ja etuoikeus saada olla lasten kanssa kotona, mutta eihän se sitä tarkoita, että se aina olisi niin helppoa tai kivaa. Välillä täytyy valittaa, että jaksaa taas muistaa niitä hyviä puoliakin!
VastaaPoistaKiva, että saat olla vuoden vielä kotona. Aika kulkee siivillä ja on tosiaan hyvä tietää, että tälle hommalle tulee kyllä ennen pitkää loppu! Sillä sitä jaksaa aina päivän toisen jälkeen, niitä vähän huonompiakin päiviä :)
Onpa mukavaa muuten, että jaksat ja ehdit taas pienen tauon jälkeen bloggailla! On täällä jo odotettukin kotiäitikollegan tilityksiä!
Joo, sain taas intoa bloggaillun. Jumituin tuohon aurinkorasvajuttuun ja tuntui, ettei ollut enää yhtään ideaa päässä. Tauko teki hyvää.
PoistaOlen samaa mieltä, että on ihana etuoikeus voida olla kotona lasten kanssa. Olen myös Katan kanssa samaa mieltä siitä, että mikään juttu maailmassa ei ole aina kivaa, eikä ole väärin sanoa sitä ääneen. Asiat vaan oikeisiin mittasuhteisiin. Eikä kotona oleminen vuosi toisensa perään ole kaikkien juttu. Silloin pitää osata tehdä toisenlaisia päätöksiä.
VastaaPoistaItse tuskailen jonkun kotoisen asian kanssa enemmän tai vähemmän ääneen päivittäin, mutta samalla järjestelen tulevaisuuttani niin, että voin jatkossakin olla mahdollisimman joustavasti lasten kanssa kotona. Tämä kaikki on elämää, hyvine ja huonoine hetkineen. Tätä haluan. Oma asenne ja omat valinnat ratkaisevat paljon, missä suhteissa näitä hetkiä on. Omassa elämässäni näen niitä hyviä hetkiä paljon enemmän.
Mielestäni ei ole olemassa sellaista mittaria, joka kertoo, kenellä on kaikista rankinta. Ja mitä tarkoitusta sellainen edes palvelisi?
Minäkin yritän jatkuvasti miettiä omaa asennettani, koska se tosiaan vaikuttaa kaikkeen. On muuten totta, että kilpailu siitä, kenellä on rankinta on täysin turhaa. Ja silti itsekin taidan syyllistyä siihen silloin tällöin...
Poista